Elämässä sattuu ja tapahtuu ihan kamalasti kaikkea. En voi ainakaan sanoa että olisi tylsää, en todellakaan.

Koitan tiivistää mun elämää tänä vuonna lyhykäisesti: jätkä joka unohti minutt toisen tytön takia, koulu kusi, masennuin, sain lääkkeitä, oli kesäloma ja ihastuin poikapuoliseen ystävääni -> seurustelimme muutaman kuukauden, ero, koulu kusee, alan käydä psykologilla, vaadin itseltäni liikoja ja lannistun, haluan olla yksin mutta vuoden kolmas poika tulee ja kertoo olevansa ihastunu minuun ja meillä on säpinää -> pian hän palaa extyttöystävänsä kanssa yhteen ja minä jään taas yksin, minä möksään, saan lopettaa verenohennuslääkkeet ja alan ryypätä joka viikonloppu onnessani, jälleen eräs poikapuolinen ystäväni eroaa ja meille tulee säpinää, mutta alku ei näytä lupaavalta monien ongelmien takia..

Tässä siis mennään nyt. Mulla on juttua ensimmäisen poikaystäväni bändikaverin kanssa, jonka extyttöystävän minä myös tunnen. He seurustelivat noin kolme vuotta eli siis HYVIN PITKÄÄN. Ahdistaa, koska en haluaisi loukata tätä eksää, koska hän on aivan mahtava tyttö ja niinkuin sanoin: olemme ystäviä. Ja eikös meillä tytöille oo vähän semmonen näkymän sääntö että "Kavereiden eksiin tai nykyisiin ei kosketa"? Olen kuitenki jo hyvin ihastunut tähän jätkään ja en voi salata tunteitani. Kai se on joskus loukattava ystäviäkin, löytääkseen oman onnensa.. Huoh.