Kysymys siitä, mikä on viisautta ja älykkyyttä on vaivannut mieltäni jo kauan. Enkä tunnu koskaan löytävän siihen ratkaisua. Onkin syytä kysyä, että onko viisautta edes? Onko se vain ihmisten keksimä termi jollekin, joka on tavoittelemattomuudessamme? Toiveajattelua? Pelkkää satua?

Itse olen sitä mieltä, että viisautta on erilaista. Jollakin viisaus/älykkyys tulee kokemusten myötä, jollain se tulee opiskelun ja pohtimisen myötä ja joku ilmaisee sitä taiteiden kautta. En sano, että mikään edellä mainituista olisi tärkeämpi kuin toinen. Mun mielestä kaikkia noita tarvitaan, koska muuten voisi tuntua siltä kuin ihmiset olisivat jonkinlaisia robotteja kaikki. Välillä kyllä jo nytkin tuntuu siltä. Olenkohan ainoa josta tuntuu tältä?

Joku on hyvä ihmissuhteissa, toinen taitaa parhaiten taiteen salat, toiselta matikka sujuu kuin vettä vain ja toinen suuntaa viisauttaan pelastaakseen maailmaa.

Onko tyhmyyttä, jos ei toimi niin kuin suurinosa ihmisistä? Onko tyhmyyttä, jos kapinoi lähes kaikkea vastaan? Onko tyhmyyttä, jos ei opiskele biologian kirjaa ulkoa? Onko tyhmyyttä, jos ei edes yritä ymmärtää psykologiaa? Mitä on siis tyhmyys? Mun mielestä kukaan ei ole täysin tyhmä, eikä se, että "suurin osa ajattelee ja uskoo näin" ole välttämättä se oikea ajattelutapa. En usko, että sellaista edes on, kaikki vain ajattelevat niin kuin ovat oppineet, kasvaneet ja tottuneet ajattelemaan.

Olen vahvasti sitä mieltä, ettei kukaan voi sanoa toiselle että: "Sä olet tyhmä kun ajattelet noin", tai toki noin voi sanoa, mutta ei voi kuitenkaan koskaan tietää pitääkö se paikkaansa. Voihan olla, että 1000 vuoden päästä tämän tyhmänä pidetyn ihmisen ajattelua arvostetaan äärimmäisen paljon. Ei sitä voi tietää.

Älkäämme siis tuomitko ihmisiä heidän elämäntapojensa, ajattelumaailmansa ja persoonallisuutensa vuoksi. Antakaa ihmisten olla onnellisia sellaisenaan, ei ketään tarvitse yrittää muuttaa. Itsestään ja omasta ajattelutavastaan voi kuitenkin tarvittaessa aloittaa.

Nimimerkillä "Minä, katkera lukiolainen"