En tiedä mitä kirjoittaisin. Tänään menen terkkarille käymään, toivon että hän antaisi minulle sairaslomaa loppu jakson. En kestä olla koulussa päivää, enkä edes tuntia, ahdistaa niin paljon.

Kun menen kouluun, musta tuntuu että kaikki ihmiset tuijottaa mua ja miettii että oon säälittävä ja laiska. En usko että ihmiset oikeasti ajattelevat minusta niin, ainakaan pahasti, mutta nyt vain tuntuu siltä.

En jaksa enää hymyillä.

Eilen jäin kiinni äidille ja isälle etten ole ollut muutamaan päivään koulussa, mutta en pystynyt kertomaan oikeaa syytä poissaolooni, en uskaltanut, en tiedä olisivatko he uskoneet/ymmärtäneet. Luulen että suvussani on tapana pitää masennusta ja ahdistusta vain laiskuutena, koska tiedän muutamia sukulaisiani jotka ovat tehneet itsemurhan.

Tuntuu niin yksinäiseltä tällä hetkellä. Tiedän kyllä että minulla monia hyviä ystäviä, jotka oikeasti välittävät musta, mutta en usko että he ymmärtävät tilannettani.

Tajusin että tää blogimerkintä on lähes samanlainen kuin mun edellinen, tai sitä edellinen blogimerkintä. Hui, no mut aika sama. Sama tilanne, samat ajatukset, samat tunteet, tosin pahempina.